Terve! Meikäläinen tottelee nimeä Juhana Hietaranta. Olen Helsingin keskustassa asuva 19-vuotia teekkari, joka tällä hetkellä liikkuu lähinnä kurkkusalaateissa.
Inttikuulumisiani voit lukea osoitteessa aamujuna.blogspot.com.
» Yhteystietoni löytyvät sivun alalaidasta
Koulujen penkkejä on tullut kulutettua vuodesta 1997, eikä lopullista loppua vielä näy. Ala-asteen kävin Tehtaankadun koulussa 1997-2003 ja yläasteen vuosina 2003-2006 Helsingin normaalilyseossa. Norssissa jatkoin myös lukion ajan, ja valkolakin sain keväällä 2009. Lukion jälkeen hain ja pääsin TKK:lle yhdyskunta- ja ympäristötekniikan tutkinto-ohjelmaan. Pääaine tulee olemaan liikenne- ja tietekniikka, kunhan nämä perusopinnot aluksi saa pois alta.
Kesätöitä olen tehnyt kolmena kesänä, ja ne ovat mukavasti liipanneet erittäin läheltä joukkoliikenneharrastustani. Kesällä 2007 työskentelin Rautatievirastossa nimikkeellä harjoittelija. Hommani liittyivät rautatiekalustorekistereihin. Heinäkuu kun koitti, vaihtui työnantaja Helsingin kaupungin liikennelaitokseksi ja titteli suunnitteluavustajaksi. Tein valokuvaushommia suunnitteluyksikössä. Paljoa paremmin ei olisi voinut joukkoliikenneharrastaja kesäisiä päiviä viettää kuin kulkemalla kameran kanssa ympäri kaupunkia vapaalipulla. Kesällä 2008 tieni vei taas HKL:n suunnitteluyksikköön, nyt koko kesäksi. Hommana oli tälläkin kertaa valokuvausta, mutta lisäksi olen saanut tehnä erilaisia mielenkiintoisia tilastollisia selvitystöitä. Työkaluna on liikenteen infokanta, josta saadaan mukavasti bussien matkustajamääriä ja ajoaikoja hyvinkin tarkkoina poimintoina.
HKL:ssä työskentelin myös vuonna 2009 huhtikuusta vuoden loppuun, välillä osa-aikaisena, välillä kokoaikaisena. Kesä kului valokuvaus- ja nettisivutöissä HKL-Metroliikenteellä, muutoin taas Suunnitteluyksikössä. Siellä aiempien hommieni lisäksi olen ollut mukana helsinkiläisiin joukkoliikennevälineisiin tulevien sähköisten mainos- ja infonäyttöjen julkaisujärjestelmän testaus- ja kehittämistyössä. Kuulostipas muuten hienolta ;)
Jottei tämä sivu ihan CV:ltä alkaisi vaikuttaa, siirretäänpä painopiste vähän rennompiin aiheisiin, vaikka liikkuviin härveleihin. Kulkuneuvot ovat kiehtoneet minua pienestä pitäen. Junat, bussit, ratikat sun muut kiinnostavat varmaan pikkupoikaa jos toistakin, mutta enhän minä kiinnostuksesta ole eroon päässyt iänkään myötä. Minusta on tullut joukkoliikenneharrastaja.
Usein käytän myös termiä rautatieharrastaja, hienommin ferroequinologisti. Raideliikenne kun jollain lailla on se ykköskiinnostuksenkohde joukkoliikenteen saralla. Rautatieharrastus käsittää minulla ennen kaikkea junien valokuvaamista ja nettisivuston ylläpitoa (www.seisake.net) ja rautatieaiheisen materiaalin keräilyä, tai sanotaanko ennemminkin hyllyyn kerääntymistä. Kuulun myös Suomen rautatiehistorialliseen seuraan (SRHS) ja Suomen raitiotieseuraan. Muiden harrastajien kanssa tulee myös pidettyä yhteyttä. Siinä erityisesti netti on melkoisen näppärä apuväline. Peruskoulun kaksi työelämään tutustumisjaksoa kuluivat kumpikin VR:llä, ja kuten edellä on tullut todettua, on harrastus ja ensimmäiset työpaikatkin osuneet mukavasti yhteen.
Toinen rakas harrastukseni on palokuntatoiminta. Helsingin VPK:ssa olen ollut kohta kymmenen vuotta. Urani alkoi luonnollisesti nuoriso-osastossa vuonna 2000, elikkäs hiukan ennen 10-vuotissynttäreitäni. Junnuilla on harjoitukset kerran viikossa, ja niissä harjoitellaan normaaleja palokuntahommia; sammutusmiehen perustaitoja ja paloauton monipuolisen kaluston käyttöä. Välillä myös urheillaan tai pidetään muuten vaan hauskaa hyvällä porukalla. Toimintaa on myös muiden palokuntien kanssa, josta hyvänä esimerkkinä käyvät jokakesäinen viikon mittainen leiri, joissa yhdistyy koulutus ja vapaa-aika, sekä 24h toimintavalmiusharjoitukset, joissa ollaan asemalla päivystämässä kuin oikeat palomiehet ikään, ja käydään "päivystysvuoron" mittaan hoitelemassa lavastettuja keikkoja ympäri kaupunkia.
Kun ikää oli kertynyt 16 vuotta, aloin pikkuhiljaa edetä palokuntaurallani. Rupesin käymään miehistöosaston harjoituksissa, joissa tosin harjoitellaan varsin samoja asioita kuin junnujenkin kanssa, porukka vain on vanhempaa. Samalla siirryin nuoriso-osastossa koulutushommiin. Aluksi apukouluttajaksi, sitten ihan kouluttajakurssin käyneeksi kouluttajaksi ja vuoden 2008 alusta oikein nuoriso-osaston varajohtajaksi. Vuonna 2009 huomasinkin olevani jo nuoriso-osaston johtaja. Tätä nuorten koulutushommaa teen oikein mielelläni. Nyt on minun vuoroni varmistaa, että nykyisillä junnuilla on yhtä mukavaa kuin minullakin on vuosien varrella ollut.
Täysi-ikäisyyden koitettua pääsin saman tien myös hälytysosastoon, jossa olen nyt siis toista vuotta. Täällä Helsingissä roolimme on toimia pelastuslaitoksen apuna silloin kun he sitä syystä tai toisesta tarvitsevat. Käytännössä tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi myrskyvauriot ja keskimääräistä isommat palot tai vaikkapa vesivahingot. Silloin tällöin menemme myös saattamaan vaikkapa jälkiraivaus- ja -sammutustyöt loppuun ja näin vapauttamaan pelastuslaitoksen yksiköt takaisin asemilleen. Ehkä suurin motivoija ahkeralle harjoittelulle on kuitenkin se, että mikäli yhden tai useamman päällekäisen tilanteen takia pelastuslaitoksen omia yksiköitä on paljon varattuna, meidät hälytetään paloasemalle välittömään lähtövalmiuteen (muutoin valmiusaikamme on 30 min). Vaikka usein mitään tehtäviä ei sitten tulekaan (hyvä niin), niin näissä tilanteissa on oltava valmiina siihen, että yhtäkkiä saatamme olla matkalla mille tahansa "kovalle" keikalle ja ehkä jopa ensimmäisenä yksikkönä. Silloin homman pitää siis toimia! Kaikkein suurin työllistäjämme on kuitenkin nykyään eläinpelastus, jota teemme yhdessä muutamien muiden helsinkiläis-VPK:ien kanssa virka-ajan ulkopuolella. Näitä tehtäviä tulee meille kesällä lähes päivittäin, talvella ehkä ennemmin viikoittain.
Voisihan tähän nyt vielä listata käymiäni palokuntakursseja, näyttää ainakin pätevältä. Palokuntanuorten kursseista olen käynyt peruskurssit 1, 2, 3 ja 4, ryhmänjohtajakurssin, ensiavun jatkokurssin, palokuntanuorten kouluttajakurssin ja nuoriso-osaston johtajakurssin. Miehistökoulutuksesta suoritettuna ovat sammutustyökurssi ja savusukelluskurssi.
Rautatieharrastuksen yhteydessä olen myös oppinut valokuvaamista ja kuvien näpsiminen on yhdistynyt myös palokuntatoimintaan. Junien ja palokuntatouhujen lisäksi kuvaan kyllä melkein mitä vain. Erityisesti tykkään toiminnan kuvaamisesta, ja olenkin kiinnostunut eniten lehti- ja uutiskuvatyylisten kuvien ottamisesta. Tunnen pystyväni ottamaan juuri tällaisissa erilaisissa, vaihtelevissa tilanteissa hyviä kuvia ja pidän "lehtikuvaajana" olemisesta.
Ihminen ei pärjää ilman liikuntaa ja hyvä niin. Mitään lajia en voi sanoa todenteolla harrastavani, mutta monin eri tavoin tulee itseään hikistettyä. Useimmiten minut löytää pyörän selästä tai juoksulenkiltä, mutta paljon tykkään myös suunnistuksesta. Lisäksi pyrin käymään silloin tällöin punttiksella, ja joskus tulee myös pelattua sulkapalloa tai hiihdettyä murtsikkaa.
Jäihän tästä varmaan uupumaan vaikka mitä, ehkäpä tätä sivua tulee joskus vielä täydennettyä..